Lyhyesti kirjoittaminen on vaikeaa. Mutta milloin teksti on liian lyhyttä? Sellaista, että lukija tippuu rivien välistä? Kirjailija valitsee kohderyhmänsä; kirjoittaako ammattilaisille vai geneerisesti, mutta missä kulkee kirjoittajan vastuun raja?

Lukija on kuningas: jos teksti ei puhuttele, sitä ei lueta. Toisaalta tekotaiteellisuus, kikkailu tai oman egon pönkittäminen eivät kaunista edes kirjoittajaa. Siitä huolimatta kannattaa pyrkiä tiiviyteen ja sanoman kirkkauteen. Lyhyesti kirjoitettu voi olla laveasti ajateltu. Hyvä teksti pakottaa lukijan täyttämään tekstin jättämät aukot ja synnyttää ajatuksia joita valmiiksi pureskeltu teksti ei herätä.

Tiiviste on parhaimmillaan hyvänmakuinen myös sellaisenaan, sitä voi soveltaa eri tarkoituksiin ja resepteihin. Tiiviste pitää ilman renkaassa ja jutun kasassa.

Asiakirjoittamisessa pätevät pitkälti samat lait kuin proosassakin. Herätä mielenkiinto, pidä se yllä ja palkitse lukija lopussa. Mutta joskus on hyvä rikkoa rajoja. Esimerkiksi kirjoittaa mikronovelli vain aforismeja käyttämällä.

Juttu on julkaistu myös LinkedIn Pulsessa.